Nuori Kulttuuri matkalla -juttusarja

Nuori Kulttuuri Matkalla -Juttusarjassa nuorten ryhmät pääsevät kertomaan, millaisia matkoja Nuori Kulttuurin kansainvälisellä avustuksella tuetaan. Haku seuraaviin kansainvälisiin apurahoihin 2020.

4.osa: Jalas Chamber ja Jalasjärven-Kurikan Juniorjouset Rhein-joen alkulähteillä

Jonna Anttila

Jalas Chamber ja Juniorijouset matkustivat viikon kiertueelle Keski-Eurooppaan 11.6-18.6.2019. He pitivät konsertin Itävallassa, Liechentainsissa ja Sveitsissä. Mukana oli myös huoltojoukko, johon allekirjoittanut lukeutui.

Tukikohtana matkallamme toimi Feldkirch, tuo asukasluvultaan Seinäjokea puolet pienempi, idyllinen pikkukaupunki, jota ympäröivät korkeat vuoret. Kovin matalalla ei ollut itse kaupunkikaan, korkeus merenpinnasta oli noin 460 m. Kyllähän tässä jo korkeanpaikan leiristä voidaan puhua, mutta kovakuntoinen pumppumme sen kyllä kesti!

Ensimmäinen päivä meni matkustaessa Münchenistä Feldkirchiin ja tutustuessa määränpäässä paikkoihin. Opastuskierroksen ja professori Turkun viuluoppilaiden taidokkaan konsertin jälkeen oli jo aika nostaa turvonneet nilkat vaakatasoon. Seuraavana päivänä uusin vimin satunnaisen matkaajan uteliaisuus oli jo palautunut ja esittelykierros Vorarlberger Landeskonservatoriumissa jaksoi kiinnostaa. Täällähän se Sakka Vanhanenkin, yksi matkamme pääjärjestäjistä, on opiskellut klassista musiikkia.

Ehtoolla, kun olimme lähtemässä italialaisvaikutteisesta ravintolasta, yhytimme paikallisia soittokuntia, jopa kaksin kappalein. Ne tarjoilivat reipasta oaikallista torvisoittoa, nahkahousuineen päivineen, hapankaalin ja Snitzelin voimalla. Kyllähän mekin matkalla sinä Snitzeliä pistelimme, aivan laittoman suuria sellaisia. Toinen perinneruokakakin tuli tutuksi, Knödel. Siinä oli ensin perna keitetty, murskattu, seattu perunajauhoihin, ja puristtetu pallon muotoon takaisin. Ei se aivan kaikille maistunutkaan, mutta se oli varmaan harjoituksen puutetta.

Itävalta-Liechtenstein-Sveitsi / Jalas Chamber & Jalasjärven-Kurikan Juniorijouset
Jalas Chamber & Jalasjärven-Kurikan Juniorijouset Pfänderillä Bregenzissä (Der Berg am Bodensee).

Passi kannatti pitää aina mukana, koska rajanylityksiä tuli jatkuvalla syötöllä. Tasaisen maan tallaaja yllättyi, kun taas olimme jo toisen valtion puolella. Eihän se Liechtensteinikaan suuri ole siinä Sveitsin ja Itävallan välissä. Kyllä kartassa siinä kärpäsen jätöksen alla se todella on!

Perjantaina päästiin tositoimiin, kun konserttien sarja käynnistyi Liechtensteinissa, Triesenissa. Sitä ennen oli kuitenkin runsaasti muuta ohjelmaa, kuten päiväkävely Alpeille ja pääkaupunki Vaduziin tutustumista. Hinnat olivat korkeita, joten ei sieltä magneettia kummempaa tullut ostettua. Jostakin kantautui jumalaista musiikkia. Sen aiheutti orkesterilaisemme Anna Ala-Välkkilä, joka soitti Sibeliuksen Romanssia katupianolla japanilaisturistien kuvatessa alaleuat loksahtaneen kuin osuuskaupan hevosella. Japanilaiset ymmärtävät hyvän päälle. Orkesterilaisemme aiheuttivat muutenkin ihastusta kulkiessaan klassisen musiikin kehdoissa instrumenttejaan kantaen.

Päiväkävelyllä Alpeilla huomasimme lukuisia tunturipuroja (Felsenquelle), joissa oli suoraan juotavaksi kelpaavaa vettä tuoden terveiset Toblerone-suklaan kääreen näköisiltä vuorilta. Huulille kirposi väistämättä Edelweis -laulu, vaikka en ole sitä kymmeniin vuosiin laulanut.

Konsertit olivat täynnä tunnetta ja varsinkin monesti viimeisenä soitettu Sibeliuksen Valse Trsite avasi allekirjoittaneen Felsenguellit. Kapellimestari, Juhani Nummisen jalast tuskin maata koskettivat hänen piiskatessa nasevasti orkesteriaan kohdassa, joss piru tanssittaa nuorta kuumehoureista tyttöä, juuri ennen kuolemaa. Kapellimestarin tärkeys ei jääne kellekään epäselväksi siitä, kuinka paljon hän voi vaikuttaa siihen, mitä nuoret soittajat saavat näpeistään irti. Orkesterissa soitti kuitenkin merkittävän paljon todella nuoria. 20 orkesterilaista oli alle 18-vuotiaita, nuorimman ollessa vasta 1. Kyllä on Jalasjärvellä tulevaisuudessakin osaajia.

Itävalta-Liechtenstein-Sveitsi / Jalas Chamber & Jalasjärven-Kurikan Juniorijouset
Juhani Nummisen johtaman Jalas Chamberin pääsolistina esiintyi itävaltalainen pianisti Yunus Kaya, joka soitti Caritas-järjestön hyväntekeväisyyskonsertissa Bludenzissa sekä Haydnin että Mozartin pianokonsertot.

Salla Vanhasen tulkinta Jean Sibeliuksen Romance F-duurissa oli yhtä jumppaliikettä karvankohottajalihaksille – ihmeellistä mielen siirtämistä viulun kieliin. Selvää oli, ettei pianovirtuoosi Yunus Kayan Mozartin Pianokonsertti A-duurissa ja Haydn’n Pianokonsertti D-duurissa jättänyt ketään kylmäksi. Kun ihminen asiansa saa, on yleisössä makiaa kuunnella rentoutuneena.

Meidän rakkaat ylepytemme siellä soittivat rakkaita suomalaisia. Äidit istuivat katsomoissa neäliinojaan toisillee tarjoillen. Oskar Merikannon kappaleessa ’Oi muistatko vielä sen virren’, sellonsoitonopettaja Esa Korja soitti soolon ja korjasi potin. Sellon vibra lähti tulemaan maata pitkin ja levittäytyi yleisöön nousten jaloista ylös, huuh.

Konsertteja pidettiin myös lauantaina Sveitsin Trunissa ja sunnuntaina Itävallen Bludenzissa ja väkeä oli kaikenkaikkiaan todella kiitettävästi katsomassa. Varsinkin viimeisessä, Itävallassa pidetyssä konsertissa, oli väkeä kuin pipoa ja hyväntekeväisyyteen lahjoitettavat lipputulot olivat moiset. Niin oli kiitollinen järjestäjä Maria Müller, että meille tarjottiin iltapalaa (lue: aivan valavat snitzel-annokset). Sielu ja ruumis ravittuina vyöryimme nukkumaan.

Lauantaina kävimme taas mielenkiintoisessa paikassa, nimittäin Sveitsissä, Klosterschule Disentiksessa, Benediktiiniläismunkkiluostarissa. Siellä meidän oppaanamme toimi Vater Martin. Hän kertoi luostarissa olevan parikymmentä munkkia, joilla oli kaikilla omat osaamis- ja vastuualueet. Luostari sijaitsi Rhein-joen alkulähteillä, joissa tunturipurot yhtyvät yhä vuolaammiksi, luoden kohta jo kokonaisen valtavan joen.

Konserttien jälkeinen maanantai oli taas täynnä aktiviteetteja. Aamulla varhain lähdettiin ajamaan kohti Bregenziä. Köysirata vei lastillisen soittoniekkoja ylös Der Berg am Bodensee vuorelle n. 1600 metriin. Alla levittäytyi huikeat maisemat, kuten Bodensee-järvi. Saimme tutustua myös Bregenzer Spielhaussiin, valtavaan ulkoilmaopperaan, jonka järkälemäisiä lasvasteita oltiin juuri rakentamassa. Katsomo nieli tuhansia ihmisiä, ja paikat olivat usein loppuunmyytyjä. Kuukauden päästä siellä alkavat Rigoletton näytökset.

Tiistaina oli aika jättää hyvästit Feldkirchenille ja lähdimme tukikohdasta. Kyllähän sitä jo kotiin aivan mielellään menikin, pääkoppa täynnä muistoja ja kokemuksia. Olihan reissu!. Yhteistyöhengen kasvattajana soittajien välillä reissu oli mitä mainioin. Haluan kiittää kaikkia hauskasta matkaseurasta. Kaikki tootte kovettuja ihmisiä! Viimmeeseksi, mutteui vähääsimmäksi asiaksi haluan kiittää Suomen Nuorisoseurojen liittoa ja opetusministeriötä tuesta konserttimatkaan ja kansainväliseen yhteistyöhän.